MANIFESTI
1.
Teatterin aika on
ohi. Eläköön teatteri!
2.
Miksi kertoa
tarinoita ajankohtaisista ihmisistä ja ilmiöistä, kun televisio, lehdistö ja
internet tekevät sen niin paljon paremmin? Miksi pohtia ajankohtaisia
filosofisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä kun maailma on täynnä
ajattelijoita, jotka ovat siinä parempia kuin teatterialan ihmiset. Miksi
pyrkiä viihdyttämään, kun ihmisten arkipäivä on jo niin täynnä viihdettä, että he
kärsivät ja masentuvat hetkessä virikkeiden puutteesta? Miksi toimia
markkinatalouden lakien mukaan, kun niin tekevät kaikki muutkin?
3.
Mikä jää
teatterin tehtäväksi? Kohtaaminen, lohtu, seremonia. Hetki jumalanpalvelusta.
Sen muistuttaminen, että ihmisellä on sielu. Sen muistuttaminen, että ihmisellä
on edelleen sielu.
4.
Meillä ei ole
enää jumalaa. Meillä ei ole enää laintauluja. Meillä ei ole enää kuolemaa.
Meillä on helvetin hyvä elintaso. Meillä on internet. Meillä on ruumis, jonka
rapistumista vastaan yritämme pakkomielteisesti taistella. Meillä on vain
ruumis, jonka ulkokuoreen käytämme uskomattoman määrän aikaa ja vaivaa. Meillä
on teatteri sen vuoksi, mitä meiltä puuttuu.
5.
Teatteri on
jatkuvaa taistelemista materiaa, lihaa, käytännön rajoitteita, kuolevaisuutta
vastaan. Teatterin raskaus on sen voima. Teatterista ei koskaan tule helppoa
eikä vaivatonta. Teatterin mahdollisuudet ovat sen vaikeudessa.
6.
Teatterin
mahdollisuudet ovat sen katoavaisuudessa.
7.
Teatterin
mahdollisuudet ovat sen kauniissa turhuudessa.
8.
Teatterin
mahdollisuudet ovat epätäydellisyydessä.
9.
Teatterin
mahdollisuudet ovat sen pyhyydessä.
10. Teatterin mahdollisuudet ovat sen vanhanaikaisuudessa.
11. Manifestien
aika on ohi! Olemassa on enää subjektiivisia totuuksia ja pieniä, henkilökohtaisia
mielipiteitä.
