SADONKORJUUTA 1: Euroopan kriisi

Kuva Kari Krandin näyttämöllepanosta PIIGS-festareilta. 

Ryhmä: Projecte Ingenu. 

Huh, mikä puolivuotinen! Vauhtia on ollut sata lasissa. Muutaman päivän olen ehtinyt hengähtää, nyt aloittelen seuraavaa romaania ja kärsin lievistä laskuista. Eikä ihme. Kun tänä syksynä on menty niin kovaa, hitaampi tahti tuntuu äkkipysähdykseltä. Kirjoittaminen on 90% rutiineja, ja nyt niitä on pitänyt hetki etsiä.

Ajattelin nyt pikkuhiljaa aloittaa tämän kasvukauden sadonkorjuun. Aloitan kesästä, jolloin näytelmäni Kari Krandi// My brother the Hero valittiin PIIGS-festivaaleille Barcelonaan, ja kävin siellä pyörähtämässä.

PIIGS-nimi on lyhenne kriisimaista: Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka, Espanja. Nimitystä käytettiin vuonna 2008 alkaneen kriisin alkuvaiheessa ja se on tarkoituksellisen loukkaava; haluttiin viitata maiden eläneen yli varojensa. Sittemmin kriisi pitkittyi, laajentui ja muutti muotoaan. Tänä kesänä Suomen edustaja oli ensimmäistä kertaa festivaaleilla mukana. Osa paikallisista oli ihmeissään: onko Skandinaviassa muka kriisiä? Nehän ovat korkean elintason maita, vakaita ja turvallisia. Jos totta puhutaan, aivan samassa mittaluokassa ei liikutakaan. Esimerkkinä: Italian työeläkejärjestelmä ei enää lupaa eläkettä minun sukupolvelleni. Ei sillä, että se meilläkään olisi varmaa. Mutta ainakin joku (valheellinen) luottamus tulevaan vielä on.

PIIGS-festareilla oli lukudraamana neljä tekstiä: Yasen Vasilevin Ishmael (Bulgaria), Chiara Boscaron ja Marco Di Stefanon 7.9.2102, Christina Kyriazidin Les muêts/ The mutes (Kreikka/Berliini) ja minun näytelmäni. Lukudraama on tässä hieman harhaanjohtava termi, sillä kyseessä oli täysimittaiset näyttämöllepanot: joskin lyhyessä ajassa tehdyt ja plarin kanssa esitetyt.

Ishmael käsitteli maahanmuuttoa, ulkopuolisuutta, eriarvoisuutta ja islamia Ishmaelin tarinan kautta, mutta määrittämättömään nykyaikaan sijoitettuna. Se oli sadistinen kolmiodraama, jossa alistajan ja alistetun roolit pyörivät ympyrää. Saaran ja Abrahamin elämään onnettoman sattuman kautta työntyvä altavastaaja Hagar nostetaan ensin syyllisyydestä, sitten säälistä ja sadismin nautinnosta pariskunnan rinnalle, lastentekokoneeksi ja jalkavaimoksi. Tekstin tyylilaji oli runollinen symbolismi, tilanteiden kirkkaus (ja moniulotteisuus) nosti sen erittäin kiinnostavaksi.

Runollista symbolismia edusti myös Les Muêts/ The Mutes. Se kuvasi ranskalaiseen kyläyhteisöön tunkeutuvaa muukalaista ja hänen menehtynyttä auttajaansa, joka ei jaksanutkaan auttamisen painoa. Teksti käsitteli muukalaisuuden, maahanmuuton, ksenofobian ja altruismin kysymyksiä. Tarinan maailma viittaa myyttiseen lähitulevaisuuteen, joka oudolla tavalla on alkanut muistuttaa toisen maailmansodan ajan Eurooppaa. Lisäksi on jotain erikoista: mykkyys, epidemia, joka leviää yhtä salaperäisesti kuin näkökyvyttömyys Saramagon romaanissa Kertomus sokeudesta.

7.9.2012 käsitteli Euroopan kriisiä toisesta näkökulmasta. Näytelmäkirjailijapariskunta, Chiara Boscaro ja Marco Di Stefano, asettivat alttiiksi oman parisuhteensa kriisin: häät, joita ei koskaan tullutkaan. Tekstin tyylilaji oli dokudraamaa. Pariskunta asetti näyttämölle todelliset keskustelut, puhelut ja ajatukset. Parisuhteen kriisi rinnastui Euroopan kriisi. Hajoamassa ovat kaikki instituutiot, vanhat rakenteet ja turvaverkot.

Oma tekstini käsitteli Euroopan kriisiä yhden ihmisen tarinan, syrjäytymiskierteeseen joutuvan Kari Krandin kautta.

Tekstien ja lukudraamojen ohella vähintään yhtä tärkeää antia olivat keskustelut, joita esitysten jälkeen käytiin. Pohdimme Euroopan kriisiä, sen vaikutuksia eri puolilla mannerta ja sitä, mihin tässä ollaan menossa. Onko Euroopan kriisi itse asiassa niinkään taloudellinen kriisi kuin identiteettikriisi?

Samalla kun maailma on muuttunut yhä eurooppalaisemmaksi, Eurooppa on menettänyt sisäisen suuntansa. Eurooppahan ei ole geografinen maanosa vaan (aate-)historian yhteensitoma kokonaisuus. Liberté, égalité ja fraternité ovat johtaneet sen kohtaloa aina Ranskan vallankumouksesta asti; Euroopan tarina on emansipaatiota, tasa-arvoistumista ja koulutustason nousua. Olemme kuitenkin tulleet pisteeseen, jossa kaikki näistä suunnista asettuvatkin kyseenalaisiksi. Sodat, jotka käytiin jo kerran, ovat jälleen ajankohtaisia.

Eurooppa tuntuukin määrittyvän tällä hetkellä ennen kaikkea (maantieteellisten) rajojensa kautta. Niitä se suojelee, koska yhteinen suunta – ja ennen kaikkea raison d’être – on kadonnut.

Viikon aikana keräsimme kuitenkin havaintoja siitä, millaisia asioita eurooppalaisuus vielä meille tarkoittaa. Lähinnä nämä ovat pieniä asioita, jotka kuitenkin kertovat suuremmista taustaseikoista. Yksityiskohtia, joita pidämme itsestäänselvyyksiä, vaikka ne ovat saavutettuja etuoikeuksia. Osa sitä, miten Euroopan projekti näkyy arjessamme.

Nämä ovat henkilökohtaisia havaintojani, ranskalaisilla viivoilla, pienillä kirjaimilla, valitettavasti englanniksi, koska niin lähtivät tulemaan.

- liberating the world by bringing your liberté egalité fraternité everywhere and being shocked when they actually start to fight for it / offended if they don't want it (maybe they just don't recognize their oppression?)

- being able to take a drunk train/metro/bus alone and pass out, knowing it's safe

- depression caused by the guilt of controversies your ancesters have created but you are unable to solve (nature vs. economical growth, personal success vs. common good, global capitalism vs. global inequality, etc). feeling the guilt but never doing anything about it

- colonializing the postcolonialism discussion and using it to justify your personal weltschmertz

-being able to have 20+ sex partners without fear of unwanted pregnancy, STDs or even a social stigma. being able to choose only one or none as well, but that's up to you.

rope is somewhere elseope

- feeling europe is somewhere else (where?)

- having the priviledge to consider war as an exception in human history

- simultaneous pride and shame when thinking the word “homeland” / “Europe” / “world history”

-writing down lines like these, thinking it would be possible to narrow down something as complex and divided as Europe in a few short notes. noticing its impossibility and then trying to write something about that. falling into a loop.